Joo. Yritin tossa alottaa sarjakuvablogia, mutta ei siitäkään oikein mitään tullu, niin päätin taas vaihteeksi elävöittää bambiblogiani. Vähän kyllä hävetti noi muut postaukset, joten päätin alottaa saman tien puhtaalta pöydältä - eli poistaa kaiken vanhan.
Nyt on lääkitys kunnossa ja elämänhalu palaillut, ehkä tääkin blogi saa vähän pirteämmän säväytteen :D Se vaan että noiden lääkkeiden myötä ruokahalu tipahtanut nollaan, ja alkaa oksettaa jo pelkkä ruuan haju, kun joku sitä tekee. Jos on tosi nälkä niin sillon on ihan ok syödä, mut muuten.. hyäh. Oon myös laihtunu älyttömästi tekemättä yhtään mitään. Todellakin vannon etten tehny muuta, kuin ajatellu, et vois yrittää laihtua pikkusen. En lakannu syömästä (tää tapahtu siis ennen lääkkeitä), en kokeillu mitään dieettejä, en liikkunu useemmin. Yhtäkkiä 58-kilosesta, melko lihaksikkaasta ihmisestä tuli tämmönen 52-kilonen naru!! Yleensähän sanotaan et masentuneena ruokahalu katoo ja laihtuu, mut mulla tais käydä nyt toisinpäin..
Kaiken lisäks mun hiukset kusee. Tää mun irokeesimalli vaatii tosi paljon työtä: jo parissa viikossa sivusänki kasvaa liian pitkäksi ja hiukset pitää muotovaahdon kera föönata aina suihkun jälkeen tai tulee pottatukka. Tietysti voisin vaihtaa hiustyyliä, mut tähän oon tykästyny niin ei käy. Sitte ku sellastakin ehdottelin, et jos porukat sponssais mulle hiustenleikkuuvälineet ni säästyis rahaa roimasti. Mutta kun ei, koska niiden mielestä pidän tätä tyyliä sit niin kauan yllä, kun saan leikata ite. Missä logiikka? Mä pidän tätä vaikka käviskin vähän kalliiksi, porukat saa ihan ite päättää, maksaako ne mulle parturit vai välineet :D En toki pääse parturiin usein ja hiukset ehtii siinä loppuvaiheessa kusee urakalla, mut kumminkin. Herätys.
Ei mikään erityinen postaus, mut hengissä ollaan :)
