lauantai 18. toukokuuta 2013

Kuinka monta kertaa voi aloittaa alusta..?

Jep, taas on tultu siihen, että blogi alkoi kyllästyttää D: Tuntui, ettei siinä ole mitään mulle omaa - miksi siis pitää blogia, josta en itse pidä? Hätiin tuli loistoajatus! Tästä lähin homman nimi on Daycare For Dinosaurs, ja kyseessä tulee olemaan diy-blogi. Siis itse tehtyjä juttuja ja ohjeet niihin :p Silläkin uhalla, että postauksia tulee entistäkin harvemmin...

torstai 25. huhtikuuta 2013

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

DIY: Nahkalaukun tuunaus // pitsit

  Ajattelin et voisin alkaa julkaisemaan täällä blogissa pieniä tutoriaaleja, kun tykkään tehdä käsin itse juttuja, joten miksen samantien laittaisi niitä tänne? :3 Tää eka on melko vanha, tein joululahjaksi kaverille, mutta jostain pitää aloittaa.

Tämmöinen siitä loppujen lopuksi tuli :--P


  Hommaan tarvitset:

  pikaliimaa
  laukun
  pitsiä/kangasta

  Laukun löysin kirpparilta eurolla, pikaliimaa oli jo entuudestaan, pitsiä löysin rullana Tiimarista. En muista hintaa tarkkaan, olisiko ollut jotakin 4-6 euroa (mikä on aika paljon pitsistä), mutta joulukiire oli kamala, joten siihen oli tyydyttävä :D Nyttemmin kun olen katsellut, esimerkiksi Sinooperista löytyy kaikenmoisia pitsejä metritavarana melko halvalla. Aivan alunperin mun piti käyttää pitsiä vanhoista verhoista, mutta kiireessä en ehtinyt niitä mistään penkoa, joten täytyi ostaa~ Eli jos tiedät omaavasi jotain, mitä voisit jälleenkäyttää laukkua tuunatessa, käytä mieluummin sitä!

  Ensin mittailin silmämääräisesti pitsin pituuden ja leikkelin ne sopivan mittaisiksi paloiksi. Koska pitsejä oli kahta eri laatua, sovittelin niitä ennen liimaamista. Sitten etenin pala kerrallaan: tökein pikaliimalla pieniä pisaroita pystysuunnassa, aina yhden liuskan verran, ja laitoin pitsin varovasti oikeaan kohtaan. Kun olin saanut kaikki laitettua, tökkäsin vielä piienen pienen määrän pikaliimaa pitsin päihin. Ennen kuin liima ehti kokonaan kuivua, tungin toisen rispaantuneen pään kynällä laukun rakoihin, ja toisen taitoin siististi taskun reunan yli (ei näy kuvassa). Kun liima kovettui, työ oli "päätelty" siistiksi eikä ne helposti tule irtoamaankaan.

  Kiva ja helppo tapa tuunata laukku uuteen uskoon, vaatii vaan hieman kärsivällisyyttä ja tarkkaa silmää. Pitsin sijaan voi käyttää vaikka satiininauhaa, jotain kivaa kangasta tai helmiä - tai vaikka kaikkia :) Mitenköhän tuommoinen onnistuisi valokuvilla..?

maanantai 15. huhtikuuta 2013

11 faktaa

Vito kauniina täydessä unessa ♥
Teki mieli kirjoitella kunnolla blogiin jotain, mutta kun en keksinyt mitään järkevää, päätin tarttua haasteeseen! 83 Mua ei haastanut periaatteessa kukaan (nyyh), mutta otin vapauden napata haasteen Freak! -blogista.

Haasteen säännöt:
- Kerro 11 faktaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
- Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

  1. Keltainen on aina ollut mun lempiväri, ja luulin pienenä että sen oikea nimitys on "ihana"..
  2. Oon ihmisenä melko ristiriitainen: oon perimmiltäni sitä mieltä, että viha on turhaa ja että ihmisten pitäis vaan halailla toisiaan ja heilutella rauhanlippuja, mutta taas toisaalta oon valmis puolustamaan omia näkökantojani vaikka sitten vihan voimalla - en oo siis paras esimerkki omista ihanteistani :--D
  3. Oon halunnut jostain 11-vuotiaasta asti tatuoijaksi, ihan tosissani. Enää se ei ole mun elämän ykkösprioriteetti, mutta kaavailen meneväni tutun tatuoijan oppiin jahka "oikeat" opiskelut edistyy.
  4. Ja koska oon perehtynyt tosi perinpohjaisesti tatuoinnin alkuperään, niiden tarkoituksiin ja tekotapoihin, niin ottaa melko herkästi päähän jos joku selittää tatuoinneista läpiä päähän, kun tietää miten asia oikeasti on ~
  5. ..Siinä mielessä oonkin melko ärsyttävä, että jahka kun oon muodostanut jostakin asiasta kunnon mielipiteen, en halua sekottaa sitä muiden mielipiteillä :D Suurimmaksi osaksi siksi, että meen tosi helposti sekasin ja ahdistun, joten on helpompaa, että se joku tietty näkökanta pysyy. (Vaikka melko suppeaa onkin.)
  6. Horoskoopiltani olen kalat, joka sopii luonteelleni melko täydellisesti. En välttämättä usko siihen, että horoskooppi (eli syntymäkuukausi) määrää millanen oot luonteeltas, mutta siihen, että sun luonne voi sopia sun horoskoopin kaavaan :)
  7. Oon tosi hengellinen, mutten pidä perinteisestä kristinuskosta. Vaikka kuulunkin vielä evankelis-luterilaiseen kirkkoon, meinaan erota sitten, kun kasvan ulos "isos-iästä". Ripareilla on hauskaa häärätä eikä mulla oo niin kiire~ Itse tunnen buddhismin omimmakseni, eikä se ole edes uskonto, sillä siinä ei uskota mihinkään tiettyyn. Se vaan vähän harmittaa, kun uskonnontunneilla saa melko raa'an kuvan buddhalaisuudesta - sen suuntauksia on vähintään yhtä paljon, kuin kristinuskossa, ja jokainen toteuttaa sitä tavallaan.
  8. Aloitin futiksen 5-vuotiaana ja lopetin 11-vuotiaana, eli about kuusi vuotta ehdin lajia harrastaa.
  9. Ratsastuksen aloitin taas 9-vuotiaana, ja oman hepan sain 11-vuotiaana, ja nyt 17-vuotiaana sama hepo mulla on edelleen :)
  10. Koirakin löytyy, whippeturos Vito!
  11. Aion mennä kansalaisopiston kielikurssille tässä lähiaikoina~! Arabian puhekielen alkeet kuulostaa jännältä, mutta olis kans kiva osata ranskaa tai espanjaa.

Ja nyt 11 kysymystä Eetun blogista:

  1. Mikä hevonen on elämässäsi vaikuttanut sinuun eniten?
    Tähän on helppo vastata: Reiska. On varmaan sanomattakin selvää, että puoliraaka hevonen (ex-ravuri, joka oli juuri oppinut ratsun alkeet) ja puoliraaka ratsastaja (ratsastuskoulukokemusta 2 vuotta?) muodostavat melko riskialttiin parin: tapaturmille altis, mutta toinen opettaa toista ja muovaiduimme toisillemme sopiviksi. Reiskaa en vaihtaisi mihinkään.
  2. Kuinka suhtaudut hevosten (yli)loimittamiseen?
    Gaah!! ಥ_ಥ Tästä on täydellinen esimerkki Reiskan kotitallilla. Ei ei ei! Okei, ymmärrän, jos hevonen kisaa ja talvikarva halutaan pitää lyhyenä jne, mutta liikaa on liikaa. Senkin voi tehdä hyvin tai överiksi. Kivannäköistä kun heppa on päivin öin loimi päällä, ja oikeasti tuskastunut kun on niin kuuma. Ja omistaja väittää villiksi tapaukseksi, kun potkii seiniä ja on rauhaton. Mistäköhän johtuu? ._.
  3. Oletko koskaan ratsastanut islanninhevosella? Mitä pidit?
    Ekaa kertaa issikalla menin Rukalla parin tunnin vaelluksella, vuonna nakki. Ala-asteella kuitenkin olin. Tykkäsin, vaikka ratsu oli patalaiska eikä avuttomat yritykset pohkeiden ja raipan kanssa mennyt edes perille sen paksun karvan läpi.. :--D Viime kesänä tuli käytyä maastoleirillä issikkatallilla, ja voi juku, tykkäsin! Jos joskus hankin toista hevosta, se voisi hyvinkin olla issikka.
  4. Oletko koskaan menettänyt aivan täysin malttiasi hevoshommissa ja lyönyt hanskoja tiskiin?
    Pari kertaa on tainnut näin käydä, tarkkaa syytä en muista. Aina on kuitenkin palattu! ..Oli se sitten silkkaa tyhmyyttä tai tahdonvoimaa..
  5. Kuinka päädyit aloittamaan ratsastuksen? Milloin?
    Köh.. Tää kuulostaa aivan helvetin tyhmältä, mutta kun isosisko oli Polluxissa ja sieltä tuli kaikkea kivaa hevoskamaa! :DD Oon pienestä asti ollut tosi eläinrakas, mut hepoista tykkäsin erityisesti. Äidille intin pitkään, että haluun ihan oikeelle ratsastustunnille, ja tässä sitä ollaan, muutamaa vuotta myöhemmin.
  6. Millaisilla talleilla olet pyörinyt? Millaisista talleista pidät eniten?
    Suurimman osan ajasta ratsastuskoululla, silloin tällöin tuttujen ravitalleilla ja leireillä muilla ratsastuskouluilla. Sinänsä melko hassua, sillä en oikein perusta ratsastuskoulumeiningistä, mutta Porissa ei hirveästi sitä valikoimaa ole, joten..
  7. Oletko koskaan saanut houkuteltua ei-hevosihmistä hevosharrastukseen mukaan?
    No oonhan mä, joskus pienenä :D Nämä ei enää heppailua tietääkseni harrasta, mutta käytiinhän me yhdessä tunnilla vuosi pari. Satunnaisia kavereitakin olen tallille raahannut, ja ennakkoluuloista huolimatta ovat ihan tykänneet.
  8. Kilpailetko tavoitteellisesti, vai kilpailetko lainkaan?
    Nope. Nada.
  9. Pystyisitkö kuvittelemaan elämääsi ilman hevosia? Millaista se olisi?
    Pystyn - se olisi tosi awkwardia enkä olisi missään hyvä. Toisin sanoen en halua edes kuvitella!
  10. Hehe, pakkokysymys: tunnetko paljonkin miehiä/poikia hevospiireistä?
    Ensin meinasin vastata että "muutaman vaan", mutta herranjestas, ravipiirit unohtu kokonaan! Siinä tapauksessa tunnen monia, onneksi :D
  11. Milloin sinua on nolottanut hervottomasti hevosten kanssa?
    Mitä luultavimmin silloin, kun on ollut yleisöä ja hevonen on päättänyt kettuilla koko viikon edestä, mulla muutenkin huono päivä ja melkeen itkua vääntäen yritän pitää itsetunnnon rippeet kasassa ja saada konin tottelemaan. En just nyt keksi konkreettista tilannetta, mutta muistikuvia vilahtelee senkin edestä.. 8D

Haastan nämä blogit:

  1. Don't worry, don't hurry, take it easy
  2. nyt ja tässä
  3. ONE OF A KIND
  4. BeaTheShepherd
  5. Behind the Shadows

Enempää en nyt hätäseen saanut kasaan, joten menköön nyt :--D 
Tässä kysymykset:

  1. Mitä vaatetta et ikinä laittaisi päällesi?
  2. Onko vanhuksilla oikeus etuilla kassajonossa?!
  3. Kun olit pieni, mikä oli teoriasi siitä, mistä vauvat tulee?
  4. Miten sait tietää, ettei joulupukkia ole olemassa?
  5. Jos samaan aikaan olisivat hukkumaisillaan söpö, uhanalainen eläin, jonka pelastamisella olisi suuri merkitys lajin selviämisen kannalta, ja pissalta haiseva pummi, kumman pelastaisit? Voit valita vain toisen, molempia et ehdi pelastaa.
  6. Mikä on siistein kokemuksesi, joka tulee äkkiseltään mieleen?
  7. Kun olit pieni, mikä oli ehdoton toiveammattisi?
  8. Jos opiskelisit Tylypahkassa, mihin tupaan kuuluisit? Miksi?
  9. Entä jos joutuisit Nälkäpeliin, mikä olisi sellainen vahvuutesi, josta olisi hyötyä hengissä selviämisessä?
  10. Mitä aiot tehdä, kun mahdollinen zombi-apokalypsi koittaa?
  11. Haluaisitko lemmikkidinosauruksen vai salaisen piilopaikan merenpohjasta?

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Liho, tyhmä lompakko!



  Ihan liikaa juttuja, joita pitäisi ostaa, ja aivan liian vähän juttuja, joista saisi rahaa. Plaah. Melko mahdoton tehtävä saada minkään sortin töitä 17-vuotiaana ilman koulutusta. Tietty on aina puhelinmyynti, mutta kun olen henkisesti muutenkin aika heikoilla, niin siinä palaisi se viimeinenkin käpy jota olen yrittänyt varjella :D Koitanpas selkiyttää ajatuksiani tekemällä listan:

  Must have

- PELIPÖYTÄKONE. Tätä postausta tehdessäni vanha läppärinsurkimukseni on jämppäillyt enemmän kuin laki sallii! >:c Olisi vaihteeksi mukavaa, kun ei tarvisi parin minuutin välein käsikopelolla arvioida, koska rakkine kuumuu liikaa ja olla varovainen ettei avaa liikaa sivuja tai tiedostoja kerrallaan tai tulee pipi. Kun muutenkin kone on mulla enimmäkseen viihdekäytössä, niin pelikone olisi melko must. Ja pöytäkone, vaikka en tykkääkkään niiden "kömpelyydestä", niin ne nyt vaan on kaikista toimivampia. Toisin kuin läppäreihin niihin saa vaihdeltua tarpeen mukaan osia, ja käyttöikä on ehkä vähän pidempi kuin se läpykän vaivaiset 2 vuotta, jonka jälkeen on turha edes toivoa hyvää käytettävyyttä. Tällä hetkellä halvin suht hyvä kone; 999 e.

- LÄNNENSATULA. Niinniinniin kiva olisi saada Reiskalle, kaikin puolin: sopii paremmin sen helposti kipeytyvälle selälle (länkkäsatulan tasainen pohja ja kunnon huopa alle), käy paremmin meille käyttöön (puskissa mennää lähinnä), ja länkässä on myös tosi mukava istua. Win/win. Harmi, että se jää kokonaan meikäläiselle kustannettavaksi, ja sitä pitäisi päästä kokeilemaan hepan selkään ennen ostoa, mikä on sinänsä hankalaa kun täälläpäin ei paljon käytettyjä, myynnissä olevia länkkäsatuloita liiku. Käytettynä maksaa n. 250 e →

- KUOLAIMETTOMAT SUITSET (SIDEPULL). Sopisi myös paremmin Reiskalle, kuin nykyiset päävehkeet, eli olympiat meksikolaisella turparemmillä (maastoon) ja perussuitset kolmipaloilla (kentälle). Vähän kyllä jännittäisi maastoon lähteminen, mutta oon kyllä huomannut, miten Reiska tottelee paljon paremmin painetta kuin kuolainta, kun ollaan kentällä ja tallin lähimaastossa kuleksittu riimulla ratsastaen. Kuolainten kanssa hevonen voi vaan sulkea sen nyhimisen kiinnostuksensa ulkopuolelle, vaikka se sattuukin: ne on itsepäisiä elikoita. Mutta kun kyse onkin paineesta, a) hevosen luontainen vaisto sanoo ettei sitä vastaan voi juosta, koska edessä on 'seinä', ja b) paine on konkreettista ohjaamista, toisin kuin kuolaimiin perustuva epämiellyttävä olo ja/tai kipu, jonka hevonen voi vain päättää sietävänsä. Kuten huomata saattaa, en ole kuolainten kaveri, mutta sen verran hurjaa kyytiä on tuon ruunanruttanan kanssa tullut mentyä ettei ole oikein varaa erehdyksille :D Hintaluokka siinä 50-70 e hujakoilla.

  En välttämättä tarvi mutta olis aika kiva

- MINILÄPPÄRI. Outoa kyllä, vihaan noita kapistuksia kun ne on niin turhia ja paskoja snobbailuromuja, mutta reissatessa semmoinen olisi tosi kätevä~ Kun tulee käytyä Rovaniemellä monta kertaa vuodessa, päälle 8 tunnin junamatka suuntaansa on mukava viettää välillä koneen ääressä. Aika paljonkin. Mutta voi ihanaa, kun sitä alkaa kaivamaan esiin ja säätämään! Vielä jos on yöllä liikenteessä niin ei sitä oikein kehtaa aina viritellä, jos muut tahtoo nukkua :D Liikaa kokoakin tällä läppärillä on istumapaikkaan nähden. Silloin miniläppärillä olisi oikeasti joku tarkoitus, mutta hankintana se olisi aika turha, kun ei tulisi muuten käytettyä. Eikä näitä sitäpaitsi varmaan enää valmistetakaan, kun ystävämme Tablettitietokoneet saapuivat naapurustoon? Edullisimmillaan (laatuun nähden) sen 300 e.

- TYYLIPÄIVÄKIRJA. Tätä myydään siis ihan kirjana, muistaakseeni Suomalaisessa tämmöisen näin. Aika turhake, mutta olisi kiva raapustella ja töherrellä 'valmiiden kaavojen päälle'. Tykkäilen muutenkin erilaisten tyylien kokeiluista ja kehittelystä, joten tuo olisi varmaan aika jännä. Olisiko ollut jotain 20 e? Muihin listan kamppeisiin nähden halpa, mutta mun budjetissa tosi tuntuva, kun opintotukea tulee kuukaudessa päälle 40 e. Sillä kustannan melko lailla kaiken ei-niin-pakollisen itselleni, porukat maksaa tarpeelliset vaatteet, hygieniajutut, bussimatkat jne. Eli kaikki yleiseen viihtymiseen kuuluva jääkin sitten mulle.

- SIMPLE DIARY. Okei, oon päiväkirjafriikki :--D Mutta nää on niin kivoja~!! Kiva nahkakantinen läpyskä Suomalaisessa, jossa on lyhyt lomaketyyppinen 'haastattelu' per sivu. Se olisi kivaa vaihtelua, kun ei jaksa kirjoittaa maan perusteellisesti, ja ne jutut siinä on aika hauskoja :3 Ehkä jotain 15-20 e.

  Tiedän, että mulla on näitä vaikka kuinka paljon lisääkin, mutten tahdo vaan oikeen muistaa. Noi kuulostaakin tossa tosi turhilta ja tyhmiltä ja noloilta, mut kyllä mulla jotain oikeitakin tarpeita on :DD Hei, mulla ei oo ees paperiroskista! Perkele!

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Hiusten värjäilyä

  Juurikasvu alko olemaan sitä luokkaa että pakko oli joku väri päähän läntätä, näytti muuten niin kamalalta :D Joku aika sitten olin värjänny sinimustalla ja oma väri on suklaanruskea, ni eron näki aika selvästi.. Eksyinpäs sitten Fanlettiin ja ostin suoravärin, Aricolorin Royal Blue. Nykyään toi merkki on ilmeisesti PopColor. Enpä tiiä, olinko mä vai myyjä harvinaisen tyhmä, kun kysyin että kuinkakohan kauan tommonen säilyy avattuna, ja vastaus on "ei sitä auki saa jättää mutta jos sen laittaa kiinni niin kyllä se sitten säilyy".

  Kastelin vähän hiuksia, kuivasin pyyhkeellä ja aloin levittää väriä suoraan tuubista. Oli melko valuvaa kamaa, mutta kun laittoi vähän kerrallaan ja hieroi sen hyvin kuontaloon, ei tullut mitään ongelmia :) Purkissa luki että vaikutusaika max. 30 minaa, ja koska unohdin kattoa sitä kelloa, niin siinä mutu-tuntumalla meni ehkä jotain 20-30 minsaa. Noissa väreissä ei oo muuten ammoniakkia eikä hapetetta, eli ei tuntunu mitään kirvelyä päänahassa eikä silmät vetistäny, siitä plussaa! Ja tottakai se on hiuksillekin parempi. Noita värejä voi myös sekotella keskenään, jos haluaa jonkun uniikin sävyn~

  Pesemisen jälkeen pääsin ihmettelemään tuloksia: väri oli ottanut kiinni niihin kohtiin, jossa oli entisen hiusvärin jämiä, mutta omaan juurikasvuun ei vaikuttanut millään lailla :D Voi olla, että toi suoraväri ei oo tarpeeks tujua mun hiuslaadulle, joka on vähän sellasta "lasimaista". Sivusiilikin jäi melkeen kokonaan oman väriseks (vaikka todellakin hieroin sitä väriä kunnolla), lukuunottamatta paria läikkää päänahassa jotka näkyy hienosti läpi :--D

  Loppujen lopuksi kokemus oli ihan hyvä, sillä en odottanutkaan mitään täydellistä lopputulosta, koska 1. vanhaa väriä oli vielä päässä ja 2. juurikasvuakaan ei oltu käsitelty mitenkään, ja siihen ei oikeen tahdo värit purra. Kesällä kun meinasin muutenkin blondata tän kuontalon, niin vois sit yrittää vaikka uudestaan, kunhan muistaa laittaa korkin kiinni niin että se säilyy ;)